Oikein hyvää uutta vuotta 2017!

Blogi on ollut valitettavan hiljainen taas - tällä kertaa syytän työkiireitä. Marraskuu oli todella kiireistä aikaa ja jonkinlaista isompaa väsymystäkin meinasi olla. Joulukuu menikin sitten vain lomaa odotellessa ja joulun jälkeinen viikko lomasta nauttien. Käsitöitä ennätin tekemään kyllä useampiakin, muutamasta päätyi kuva instankin puolelle. Esittelen noita vuoden 2016 viimeisiä töitä tässä tämän vuoden alkuun, mutta tässä vaiheessa voin jo tehdä summailuja vuodesta 2016.

Vuonna 2016 tuli tehtyä (suluissa 2015)

• Kaulaan sopivia 3 (2)
• Jalkaan mahtuvia 19 paria (21 paria) joista pienempiin jalkoihin 11 paria
• Käsiin vedettäviä 4 paria (5), joista pienempiin käsiin 2 paria
• Päähän pistettäviä  3 kpl (4), joista pienempään päähän kaikki
• Ompeluksia 3 (4)
• Hihallisia 0 kpl (1)
• Itse kehrättyjä lankoja 10 kpl (4 kpl)
• Muita projekteja 16 kpl (6 kpl)

Isoimpia töitä ei nyt tälle vuodelle tullut lainkaan. Yksi on työnalla, siitä kuva vähän alempana. Yksi isompi virkkaustyö oli mukana pöllöpeiton muodossa, ja lisäksi pienempiä muutama.

Tässä pari kohokohtaa:

Vuoden suosikkityö

Pieniä sieviä sieniä oli ensimmäinen kehruuprojekti Lissun kanssa. Yhteistyömme ei tietysti alkanut niin romanttisesti kuin olin ajatellut...

...mutta siitäkin huolimatta tämä projekti oli oma suosikkini tämän vuoden töistä. Ehkä siksikin, että väri on lempivärejäni ja langan tuntu on ihanan pehmeä. Tälle langalle täytyy keksiä jokin projekti, jossa se pääsee oikeuksiinsa.

Vuoden käytetyin

Valitsin poikkeuksellisesti kaksi työtä tähän kategoriaan. Vaahteranlehti-huivi meni isoäidilleni ja joka kerta, kun olen hänen luonaan käynyt, hän on kehunut huivia. Ja mikä tärkeintä - hän on saanut kehua taitavaa lapsenlastaan. Isoäidille tietty kunnia-asia!

Alla olevat sukat ovat olleet töissä lähes päivittäisessä käytössä. Ulkomuoto on muuten pysynyt kiitettävän hyvänä. Tästä tulikin mieleeni, että voisin pestä ne vielä ennen töihin paluuta...

Vuoden "Valmistuihan se viimein"

Ostin häämatkaltamme Dublinista aikanaan villaa. Hillosin villaa pitkän pitkän aikaa, kunnes otin sen värttinälle. Sitten näemmä pitkän pitkän aikaa hillosin sitä siinä värttinällä. Kuvaa nyt ei vielä täällä blogissa edes ole - lisäilen linkin tähän kunhan se on olemassa :D

Vuoden lemppariprojekti

Otanpa tällaisen uuden kategorian. Toiset projektit ovat vaan mielenkiintoisempia kuin toiset, ja vaikka työstä itsestään ei ehkä tulekaan se suosikkityö, niin siitä itse tekemisestä voi tykätä vaikka kuinka. 10 stitch blanket. Ihan on harmittanut että moni muu työ on tullut tämän tekemisen eteen. Nyt kun saan yhden ristiäislahjan tehdyksi, niin sitten jatkuu taas. Kyseessä on todellinen jämälankojen tuhoamisprojekti, sillä olen kasannut tätä varten kaikki 7 veljeksen paksuiset langat. Vielä on monta kerää jäljellä neulottavaksi.

Vuoden malli

Kettukarkit. Näiden lisäksi tuli vielä yhdet sukat ja yhdet lapaset (jotka tulevat blogiin kunhan taas ehtivät...). Vähän meinaa jo puuduttaa. Ehkä hetken tauko kettukarkeista?

Sellaista vuonna 2016, tervetuloa 2017. Olen usein tehnyt uuden vuoden lupauksia, ja nytkin voisin yrittää: Lupaan hyödyntää omia varastoja ennen kuin ostan uutta. Ja jos ostan uutta, tarkoittaa se, että omista varastoista pitäisi lähteä vähintään saman verran pois. Tätä varten pitäisi ehkä punnita lankavaraston koko. Uskaltaisikohan tuota...? :D

Olen tässä vuoden aikana neulonut muutamat paksut sukat. Tykkään käyttää töissä paksuja sukkia, mutta kotona ja muutamissa kengissä ohuet ovat parhaat. Pitkästä aikaa neuloin itselleni uudet ohuet sukat.

Malli on Hermione's everyday socks. Mallineule oli sopivan helppo, mutta mielenkiintoinen. Lankana itselle uusi tuttavuus Austerman Step, puikot 2,5 mm. Koko on hitusen liian iso ilman puuvillasukkaa pidettäväksi, vaikka langan käsittelyn vuoksi olen pitänyt näitä ihan sellaisenaan. Harvinaista minulta.

Väri ei toistu jotenkaan oikein näissä kuvissa, ovat oikeasti vähän tummemmat.

Viimeaikoina käsityöt ovat edenneet hitaasti. Meneillään on isompi projekti jämälankojen tuhoamiseksi. Projekti on hieman jämähtänyt paikoilleen, sillä lähipiiriin on syntynyt ja on syntymässä paljon uusia pienokaisia, joille olen tehnyt sukkaa ja pipoa. Myös sisarenpoikani toivoi itselleen oranssia pipoa. Myös marraskuun ja sitä myöten joulun lähestyminen saivat minut ottamaan puikoille myös yhden joululahjan. Keskeneräisiä töitä voi käydä vilkuilemassa instagrammissa, löydyn sieltä nimellä @siloahoska

Mukavaa marraskuuta!

Joskus tulee oltua kovin kriittinen valmiita ohjeita kohtaan. Erityisesti silloin kun kyseessä on itsekehrätty lanka. Tai ainakin tämän kyseisen langan kohdalla kävi niin. En tahtonut löytää mitään hyvää ohjetta langalle - sain yhden version jo melkein valmiiksi mutta se oli liian suuri eikä kaavailemani pitsi näkynyt lainkaan.

Lopulta päädyin briossiin ja harmaaseen 7 veljekseen. Tuli kauluri.

Lankana siis itsekehrätty cheviot-villa ja siitä syntynyt Lappapuuro-lanka (eli tuo violetimpi, lappapuuron värinen) ja harmaa 7 veljestä, puikot 4 mm. Silmukoita oli 100, ja jokunen olisi voinut olla vähemmän. Myös kerroksia olisi voinut tehdä enemmänkin - vähän lyhyeksi jäi tämä tuubi. En ole mitenkään tuubihuivien ystävä, mutta tämä kauluri on ollut ihan mukava. Onhan se hieman karhea, mutta näyttää kivalta. Ainoa ongelma tällä hetkellä on se, että minulla ei ole samansävyistä pipoa. Täytynee korjata asia - Lappapuuroa hieman jäi ja harmaatakin on jämäkerinä useampi. Hauska sinänsä, että lankalaatikossa odottaa lähes samansävyiset langat toiseen kauluriin!

Aiemmin viikolla saatiin ensilumi. Syksy on ollut ihanan aurinkoinen ja kuiva, mutta olen kovasti jo odottanut lunta. Eihän tuo lumi kauaa säilynyt, mutta tietääpähän taas mitä odottaa. Kuva on takapihaltamme.

Hauskaa, miten toisen ihmisen innosta voi tulla innostus itsellekin. Ystäväni on todellinen pöllökuosin ystävä - monet tässäkin blogissa olleet pöllöjutut ovat menneet hänelle. Silmä on harjaantunut näkemään näitä erilaisia pöllöjä nykyään joka puolella ja ystävän joulu- ja synttärilahjat ovat ostettuina monesti jo puolta vuotta ennen. Parasta oli, kun muuton yhteydessä löysin yhden jo unohtuneen lahjan jonkun kaapin alta.

Kaiken tämän pöllöilyn aikana hän ei ole kuitenkaan saanut pöllösukkia. Ja kun ystävä löysi Lankamaailmasta Trekking XXL:n kerän vihreässä ja neon keltaisessa sävyssä, niin hän pyysi minua neulomaan niistä sukat. Eipä siis tarvinnut kauaa pohtia sopivaa mallia.

Malli siis Owlie Socks (rav.). Tein sukista suurimman koon 2.5 mm puikoilla loopaten ja niistä tuli oikein sopivat ystäväni jalkaan. Itselle olisin tehnyt medium-koon tai suurimman koon sukat 2 mm puikoilla. Omaan käteen neuloksesta tuli vähän löysää, mutta tärkeintä oli että sukat mahtuisivat ystävän jalkaan.

Kuva ei anna oikeutta langan kirkkaudelle. Oli aika makeat värit tässä langassa kyllä.

Neuloessa yleisin virheeni oli palmikkojen välisten kerrosten laskeminen! Lasken ne joka kerta erilailla ja jotkut pöllöt ovat kerroksen tai parikin korkeampia kuin toiset. Pitäisi selvästi enemmänkin neuloa palmikkoa...

Hauska kohtaaminenkin sattui näiden sukkien ansiosta. Olin yhden rippikouluryhmän konfirmaatioharjoituksissa, jossa minulla oli aikaa neuloa näitä sukkia. Kirkon penkissä istui erään rippinuoren kummitäti, joka rupesi huutelemaan minulle taaempaa komeista sukista. Lopulta hän huudahti, ettei voinut enää katsoa neulomista ja hän lähti pois - palaten hetken päästä takaisin oma lankakerä ja puikot mukanaan. Hänen oli pitänyt käydä ostamassa välineet lähikaupasta. Oli hauska tavata näin yllättäen toinen neuloosista kärsivä - terkut vaan kummitädille jos hän sattui tänne löytämään :)

Tulipa taas oltua hetki hiljaa. Syy oli yksinkertaisesti siinä, että muutimme elokuun lopussa ihka omaan kotiin.

Lienee sanomattakin selvää että moni muu asia jäi tämän projektin varjoon ;) Elo alkaa hiljalleen tasoittua ja koti näyttää kodilta. Vielä on tekemistä ja ostettavaa, kun tavarat etsivät paikkojaan. Sormet tietty syyhyävät jo työhuoneen sisustamista, mutta toistaiseksi se on toiminut ns. väistötilana kaikelle muulle paikkaansa etsivälle tavaralle.

Kesäkin vähän tuli ja meni siinä sivussa. Työasiat olivat vähän solmussa minusta johtumattomista syistä, mutta nyt nekin ovat ennallaan seuraavan vuoden ainakin. Osakseen kesän työkuvioista johtuen minulla oli aikaa neuloa paljon myös töissä ja leireillä valmistuivat muutamatkin lasten sukat. Luvassa pieni kavalkadi pienistä sukista.

Näissä kuvissa näkyykin vähän maiseman muutosta. Mutta ylimmissä värikkäissä sukissa lankana Gjestalin Ragg Soft (Lankamaailman alelaarista) ja sukat menivät ekalle menneelle kummitytölle. Kettukarkkisukat ovat olleet kesän hitti, ja ensimmäiset lähtivät kummitytön siskolle lahjaksi  - hän, 3-vuotias, tykkää kovasti kettukarkeista! Niissä oli lankana Vinking of Norwayn Sportragg. Lanka oli hieman paksumpaa ja löyhäkierteisempää sukkalankaa. Alemmat kettukarkit lähtivät ystävän kummilapselle ja tämän kohta syntyvälle sisarelleen. Vaihdoin langaksi ihanan pehmeän Filcolanan Arwettan (merinoa ja nylonia). Harmittaa vain, että menin ottamaan valkoiseksi langaksi Gjestalin Maijan, joka olikin paksumpaa kuin tuo Arwetta. Tajusin vasta toisen sukan kohdalla, että jossain niistä lukuisista laatikoista olisi ollut myös ohuempaa valkoista. En ollut muutenkaan kovin tyytyväinen noihin sukkiin, sillä neuloin ne erikseen ja jostain syystä neulominen oli kovin kovin hidasta. Osasyynä voi olla myöskin hinku neuloa 10 stitch blanketia...

Tällaisia pieniä sukkia tällä kertaa. Pitäisi kehittää pikaisesti lisää jotain pientä, kun kaveriporukkaan on tulossa loka-marraskuulla taas kolme pienokaista. Mutta yhdet toisetkin sukat on esittelemättä, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa.