Tuntuu välillä etten saa mitään aikaiseksi, ja silti aika menee hurjaa kyytiä.
Sain pedagogisen tilkkukokoelmani siis valmiiksi ja se on palautettu opettajalle ja takaisinkin saatu. Nyt täydentelen kansiotani erikoislankatekniikoilla, joita pitää olla kokeiltuna kolmea erinlaista. Ei kyllä tuota ongelmaa, sillä kokeilin lähes jokaista meille esiteltyä tekniikkaa (niitä esiteltiin 8 erilaista tekniikkaa, esittelimme parini kanssa yhden niistä: koukkuamisen). Eniten innostuin sukkulapitsistä eli frivolitépitsistä. Harmi vain ettei aiheesta löydy juurikaan suomeksi internetistä ohjeita. Kyllä minä niitä englanninkielisiä ohjeitakin tekisin, mutta kun suurimmassa osassa ei ole minkäännäköistä kuvaa siitä, miten asiat tehdään. No, pitänee siis huomenissa vierailla kampuskirjastossamme ja katsoa mitä sieltä löytyisi aiheeseen liittyen. Opettelin myös neulakinnastekniikkaa, mutta luulen, että teen sen jotenkin väärin - jälki kun ei ole lainkaan sellainen kuin kuvissa näkyy.
Innostuin myös hieman enemmän makrameesta, ja huomasin tehneeni alunperin hieman erilaisempaa kaksoistasosolmua kuin mitä ohjeiden mukaan tehdystä tuli. Noo, sellaista se on. Tälläkin hetkellä polvessani on narunpäähän sidottuna munkin nyöriä. Aika hienolta näyttää.

Ostin tänään kangasta isoäidin pitsiliinaan. Aion siis kiinnittää virkkaamani liinan kankaalle. Liina tosin ei ole vielä valmis... Mutta menen käymään isoäitini luona vasta ensi viikolla. Huomenna olisi hänen 80-vuotissyntymäpäivät, ja harmittaa etten pääse mukaan juhlintaan. Täältä Savonlinnasta kun ei noin vain lähdetä päiväseltään Ouluun.

Tällä kertaa haluan esitellä tämän hetkisen elämäni suurimman (ja hienoimman) ompelutyön: vanhojentanssipukuni. Puku on satiinia ja organzaa päällekäin, helmassa kiertää koristenauha ja pienet ruusut. Rinnassa on vähän suurempi ruusu, joka on kiinni hakaneulalla. Hameen leventäjänä toimii tyllialushame.
Puvun tekeminen oli itseasiassa varsin helppoa siihen nähden, että olen ommellut hävyttömän vähän. Vaikein kohta oli yläosa: kaavaa piti modifioida hieman, sillä se ei meinannut mennä päälle *punastus*. Kaavat löysin paikallisesta Eurokankaasta, ja kankaat lopulta pitkän etsinnän jälkeen toisesta paikallisesta kangaskaupasta (vaikka kaupan myyjät olivat vähän tylyjä... :S)
Puvun kanssa oli hyvä tanssia, vaikkakin käsien nostaminen ei ollut kovinkaan helppoa. Pituuskin oli juuri sopiva, vaikkakin tanssiessamme Ouluhallissa (suuressa hallissa, johon jokainen tanssiva vanha kokoontuu vanhojenpäivänä tanssimaan suurelle yleisölle koulun tanssien jälkeen), matto upotti sen verran että poljin helmaa koko ajan...
Olin pari viikkoa sitten seuraamassa pikkusiskoni vanhojen tansseja, ja tietenkin sitten muistelin omia tanssejani, vaikka eipä niistä nyt niin kauaa edes ole :D
Olen kerran käyttänyt pukua vanhojen tanssien jälkeen, enkä ole edes kehdannut vuokrata sitä. Ehkä ensi vuonna sitten...

43637.jpg