Nyt olen vihdoin päässyt käymään kotona kolmen viikon tauon jälkeen. Tuntui hienolta ja tuntuu edelleen. Koko menomatkan virkkasin ponchoa ja ensimmäistä kertaa juttelin ihan oikeasti vieressä istuvan kanssa. Ja jäänmurtajana tämä rouvashenkilö käytti kuin käyttikin kysymystä ponchostani.
Oulussa sitten shoppailin kaksi valkoista pussilakanaa, dylon-pesukoneväriä sekä kilon suolaa. Tulette kyllä myöhemmin näkemään mitä kummaa näistä tulee syntymään ;) Kyllä minä hypistelin lankoja Anttilassa, mutta en ostanut, kun muistin että Savonlinnassa odottaisi postissa pieni paketti lankoja Novitalta.
Paluumatkalla innostuin jälleen tekemään haarukkapitsiä ja taas minua puhuteltiin sen ansiosta. Käsityöt tekevät näemmä ainakin nuoresta henkilöstä vanhemmille helposti lähestyttävän. Mikäs siinä :)

Vaaleanpunainen kukkahuivi on nyt päässyt uuteen kotiinsa. En ole vielä kuullut, miten se siellä pärjää, mutta kuvan nähtyään uusi omistaja ainakin totesi pitävänsä siitä.

Nyt pitäisi kirjoa, kirjoa ja kirjoa. En vain saa oikein aikaiseksi mitään. Lainasin Oulusta kirjastosta yhden pistokokoelman, josta pitäisi opetella melkein 40 pistoa. Hommaa riittää ja olen kokeillut neljää vasta. Haaveilen niin paljon siitä merkkausliinasta, etten pysty suunnittelemaan muuta. Palautukseen on tosin aikaa vielä pari kuukautta, mutta tiedän, että ellen aloita nyt, tulee ihan liian kiire sitten itsenäisyyspäivän tienoilla.

Linux-huivi etenee suhteellisen hitaasti, sillä se on "telkkutyöni". En katso juurikaan muuta kuin Big Brotherin päivittäin ja silloinkin osa ajasta menee iltateen keittoon ja juomiseen (selitiseliti). Mutta olen asettanut tavoitteekseni tehdä sen jouluksi. Tästä ei sitten saa hiiskua eteenpäin, sillä luulen sen löytävän tiensä pukin konttiin.... <:)

Tänään voisin esitellä unisukkani. Ne on tehty Nallen ja Woolin jämistä (kuten saattaa huomata) ja ne ovat unisukat siitä yksinkertaisestä syystä, että ne ovat parhaat sukat mitkä olen tehnyt ja yöllä ne ovat mukavat. Kantapäät on pitänyt jo kertalleen parsia. Senkin taidon opin ihan vain näiden sukkien ansiosta (koskaan ennen en nimittäin ole joutunut parsimaan villasukkia. Wool ei ilmeisesti kuitenkaan ole kestävintä mahdollista käyttösukkien kantapäähän...?)
216018.jpg
Vielä kun oppisi katsomaan että missä kohdin tuo kerros vaihtuu tuossa kantalapun jälkeen, niin eivät nuo rivit niin hyppisi minne sattuu...

Niin paljon lankoja - niin vähän aikaa