Kuten joku on ehkä huomannut, olen tehnyt jo pidemmän aikaa Sinivaaraa. Se on kerran joutunut purkuun, mutta tänä syksynä se pääsi uudelleen puikoille ja on edistynyt varsin mukavasti.

Tässä Sinivaara tänään klo 13. Melkein hupussa.

Tässä Sinivaara samana päivänä pari tuntia myöhemmin.

Painiskelin eilisillan taas ohjeen kanssa. Mietin ensin pitkään, mitä tekisin, kun yhtäkkiä minulla oli kaksi ylimääräistä silmukkaa. Se oli vasta alkusoitto varsinaiselle ongelmalle. Ihmettelin joitakin kohtia ohjeessa. Ihmettelin, heittikö tiheyteni niin paljon että kun tietyn korkeuden jälkeen olisi pitänyt olla lähellä tiettyä riviä, riville päästyäni korkeutta olisi saanut olla melkein 5 cm lisää. Aloin epäillä, että kaaviostani puuttuisi rivejä. Ryntäsin koneelle katsomaan kuvia ja löysin ongelmani: kaaviostani puuttui 6 krs. Pienen hammasten kiristysten jälkeen päätin purkaa koko homman. En kuitenkaan halua luovuttaa, minä aion vielä neuloa sen hupparin!

Viime aikoina mikään neule ei ole edistynyt ongelmitta. Tuskailin jo aiemmin Mandarin petit - langasta. Hetken ehdin jo hengähtää, mutta tulin siihen tulokseen, että pappisystävälle tuleva pipo näytti yksinkertaisesti kamalalta. Siispä purkuun. Päädyin neulomaan lankaa kaksinkerroin, saisinpahan kaiken langan käytettyä. Päätin vielä aloittamaan sen päälaelta ja joustimena. Aloitin. Purin. Aloitin. Purin. Aloitin ja aloitin, kunnes vihdoin olin edes hiukkasen tyytyväinen.

Pipon nurjapuoli näyttää aavistuksen kivemmalta, joten luulen että siitä tulee se oikea puoli kuitekin. Katsotaan nyt... Lankana siis Mandarin Petit kaksinkerroin puikoilla 4 mm.

Nyt on jokin pipo-himo, kun aloitin tuon pipon lisäksi uuden pipon itselleni.

Ei tämäkään helpolla itseään aloittanut, mutta pääsi se paremmin vauhtiin kuin edellinen. Lankana Tennessee, puikot 3,5 mm.

Viikko sitten Oulussa oli muuan opiskelijatapahtuma, johon rakkaani osallistui rastivahtina. Tapahtuman aiheena oli aarteen metsästys ja merirosvot, ja rakkaani vienosti pyysi minulta piraattilippua. Ja sellaisen hän sai.

P1000662-normal.jpg

Rakkaani valitsi sopivan kuvan, jonka tulostimme ruutupaperille. Hommasin kontaktimuovia, jonka paperissa oli ruudut ja tein lipusta ruutusuurennoksen. Leikkasin muovin ja siirsin sen kankaalle. Tuputin peittovalkoisella kuvion lippuun. Kuvio tehtiin toisellekin puolen, mutta siihen käytimme teippiä, kontaktia, peittovalkoista tuputtaen ja kynällä korjaillen. Rakkaani oli kovin ylpeä lipustaan, ja oli se kuulema kehujakin saanut. Tein myös toisen lipun.

Kesälomani alkaa olla lopuillaan ja viikonloppuna palaan takaisin Savonlinnaan viimeistä vuottani viettämään. Edessä on graduntäytteinen vuosi, mutta käsityöt tuskin jäävät gradunkaan edessä. Toivottavasti.