Vuonna 2005 aloittaessani Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksella käsityötieteen opinnot, gradu ja valmistuminen tuntuivat niin kaukaisilta asioilta etten oikein tahtonut edes miettiä niitä. Tänään postiluukussa köllötti kirjekuori, jonka sisällä olevan kansion ensimmäiset sanat olivat "Onnea maisteri!". Käsityöopiskelijasta on tullut käsityönopettaja. Ei mitään hajua siitä, mitä seuraavaksi. Töihin joo, mutta toistaiseksi työtilanne vaikuttaa aika heikolta ainakin täällä päin Suomea. Toisaalta tekisi mieli jatkaa lisää käsityöalaa tai vaihtaa nuorisotyön puolelle. Katsotaan minne tie vie.
Oman kasvamisen lisäksi myös blogi on päässyt jo viiden vuoden ikään. Osaltaan bloginkin täytyy vähän taas kasvaa mukana, sillä eihän tässä enää mitään opiskelijoita olla (vaikka opiskelijakortti niin väittäisi vielä elokuun loppuun asti). Nimi on siis muuttumassa ja luultavimmin vain sana opiskelija jää pois.
Joku on saattanut huomata, että tämän blogin historiassa on ollut kaksi tutkimuskyselyä ja nyt ajattelin kertoa tuloksia. Tässä on siis lyhennelmä graduni kypsyysnäytteestä (lyhennelmä, koska kokonaisena se on aika tylsä - 80 sivua tiivistettynä 5 sivuun). Koko gradun saa pyytämällä sähköpostilla :)
”En voisi kuvitella enää neulovani vain yksin kotona ja verkossa”
Käsityöblogien ja neuletapaamisten yhteisöllinen merkitys käsityöbloggaajalle
Johdanto
Tämän tutkielma käsittelee käsityöblogeja ja neuletapaamisia sekä niiden yhteisöllistä merkitystä käsityöbloggaajalle. Blogeissa kirjoitetaan omasta elämästä, harrastuksista tai ajatuksistaan. Käsityöblogeissa bloggaajat, blogien pitäjät, esittelevät kuvin ja kirjoituksin omia käsitöitään. Käsityö määritellään tässä tapauksessa käsin tai käsityökaluin suoritettuna työnä tai valmiina käsin tehtynä tuotteena, kuten ompelu- tai neuletyönä (Anttila 1993, 10). Käsityöharrastajat löytävät blogien kautta samalla alueella asuvat käsityönharrastajat ja he järjestävät neuletapaamisia, joihin käsityöbloggaajat ja muut käsityön harrastajat kokoontuvat esimerkiksi paikallisiin kahviloihin tekemään käsitöitä yhdessä. Näitä neule- tai käsityötapaamisia voidaan pitää nykyajan ompeluseuroina, joiden ensisijainen tehtävä on saada yhteen samanhenkisiä harrastajia. Käsityö harrastus on pitkään ollut yksilöllistä, mutta internetin ja neuletapaamisten ansiosta siitä on tullut yhteisöllistä.
Mitä käsityö on ja mitä se merkitsee käsityön harrastajalle
Sana ”työ” merkitsee käsityötä toimintana, jota johtaa ajatus. Se ei ole refleksien ohjaamaa, kuten esimerkiksi muurahaisten toiminta, vaan tekijällä on ajatus ja idea tulevasta tuotteesta sekä siitä, kuinka se toteutetaan. Toiminta muuttuu työksi kun toiminnan muutokset säilyvät ja kasautuvat tapahtumien edetessä. Sana ”käsi” viittaa siihen, että työstettävä materiaali on konkreettista, jolloin se on luonnosta peräisin, ja käsin kosketeltavaa. Käsi ei voi muokata abstrakteja asioita, kuten ajatuksia. Käsi on toimija, joka muokkaa konkreettista materiaalia erilaisin käsityötekniikoin. (Kojonkoski-Rännäli 1998, 23.)
Käsityöllä voidaan tarkoittaa myös käsityön prosessia eli työn tekemistä, tai produktia eli käsityön tuotetta, prosessin tulosta. Prosessi merkitsee käsin tekemistä, jolloin sen merkitys voi olla esimerkiksi mielenterveydellinen, yhteiskunnallinen, taiteellinen ja tuotannollinen. Käsityöprosessi pitää sisällään tuotteen valmistamisen lisäksi myös suunnittelun esteettisten ominaisuuksien ja teknisten ratkaisujen pohdinnan. Prosessi voi olla niin sanotusti kokonaista käsityötä, kun prosessiin kuuluu ideointi, luova ongelmanratkaisu, ajattelu sekä suunnittelemisen ja suunnitelmien toteuttamiseen liittyvän tiedon hallinta. Kokonaisessa käsityössä ihminen tarvitsee itsensä kokonaisuudessaan mukaan: henkisen ja älyllisen puolen ongelman ratkaisuun ja ajatteluun sekä motoriset ja fyysiset kyvyt taitojen käyttöön ja harjaantumiseen. (Anttila 1983, 5–6, 8–9, 37; Kojonkoski-Rännäli 1998, 23, 63.) Käsityö muuttuu kokonaisesta ositetuksi, kun käsityön suunnittelusta irrotetaan lisäksi tekninen suunnittelu. Harrasteena tehty käsityö on usein ositettu, sillä tekijä ottaa sekä tuotteen mallin että ohjeet ja tiedot materiaaleista jostain tietystä lähteestä. Ositettu käsityö on yleensä taidon oppimisen alkuvaiheelle sopivaa, sillä kokonainen käsityö vaatii aina tiettyjä teknisiä ja motorisia taitoja sekä itsenäistä suunnittelua. (Kojonkoski-Rännäli 1998, 94–95.)
Käsityön harrastajalle sekä prosessi että produkti ovat tärkeitä. Prosessilla on suurempi merkitys positiivisten tunteiden takia, jotka liittyvät nimenomaan käsityön tekemiseen. Käsityön tekemisen ilo syntyy prosessin tuottamasta nautinnosta, uppoutumisesta työn tekemiseen ja sen funktiosta. Tekemisen funktio viittaa terapeuttisuuteen, onnistuneeseen työhön, syventyneeseen käsitykseen itsestä, mielenrauhaan ja oman identiteetin vahvistamiseen. Tästä syystä käsityöt parantavat hyvinvointia monella tavalla, sillä käsityötaidon avulla voi muun muassa hallita elämäänsä ja ne voivat toimia yhtenä kommunikoinnin välineenä. (Luutonen 2004, 14, 16, 18.)
Ompeluseuroista blogeihin ja neuletapaamisiin
Yhteisö on ryhmä ihmisiä, joka tuntee yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhteisö voidaan käsittää alueellisesti rajattavissa olevana yksikkönä, sosiaalisen vuorovaikutuksen yksikkönä ja yhteenkuuluvuuden tunteiden ja muiden symbolista yhteisyyttä osoittavien ilmiöiden yksikkönä. Laajuudeltaan yhteisö voi vaihdella ihmiskunnasta pariin ihmiseen, jonka alueellinen laajuus vaihtelee maapallosta ruokakuntaan. Yhteisön jäsenillä on oltava jotain yhteistä. (Lehtonen 1990, 17, 23.)
Käsityö on ollut vanhastaan yhteisöllistä, sillä käsityönopetus perustui sosiaaliseen vuorovaikutukseen jokapäiväisessä elämässä: äidit opettivat tyttärille, isät pojille (Pöllänen & Kröger 2000, 234). Muutenkin perheessä tehtiin yhteisöllisesti käsitöitä. Niitä saatettiin valmistaa yhdessä tai erikseen, rinnakkaisina tai peräkkäisinä prosesseina kuitenkin niin, että miehet tekivät omia ja naiset omia töitään. Koko perhe saattoi osallistua esimerkiksi pellavatuotteiden tuottamiseen aina siementen kylvämisestä kankaan kutomiseen ja värjäämiseen sekä tuotteen valmistamiseen. (Kaukinen 2004, 19.) Säätyläisnaiset kokoontuivat yleisesti yhteen tekemään käsitöitä. 1800-luvun lopulla syntyi ompeluseuratoimintaa, jonka taustalla oli kristillinen huolehtiminen köyhistä ja muista heikompiosaisista. Ompeluseuroissa tehdyt käsityöt lahjoitettiin arpajaisvoitoiksi, ja arvoista saadut tulot lahjoitettiin esimerkiksi koulujen perustamiseen. (Voittosaari 1994, 1-3.)
Internet on muuttanut merkittävästi ihmisten välistä viestintää, sillä kommunikointi on ollut alusta asti keskeinen osa internetiä. Se mahdollistaa sellaisetkin yhteisöt, joita ei olisi ilman teknologiaa, jolloin se myös luo uusia, pelkästään verkossa tapahtuvaan vuorovaikutukseen pohjautuvia yhteisöjä. Ihmisten välisillä etäisyyksillä ei ole enää merkitystä, sillä virtuaalisen yhteisön jäsenet voivat olla yhteydessä toisiinsa mistä päin maailmaa tahansa. (Joensuu 2007, 68–69.)
Käsityöblogien myötä ompeluseurat ovat nousseet uudelleen suosioon. Bloggaajat ovat järjestäneet omia ompeluseuroja, joita kutsutaan neule- tai käsityötapaamisiksi. Olennaisinta näissä neuletapaamisissa on tavata muita paikkakunnan bloggaajia paikallisessa kahvilassa tai jonkun bloggaajan kotona. Erona ompeluseuroihin lienee se, ettei tapaamisten taustalla ole mitään uskonnollista järjestöä. Neuletapaamisten järjestäjät ovat yleensä aktiivisia bloggaajia, mutta myös erilaiset käsityöalan yritykset ovat ryhtyneet järjestämään omia neule- ja käsityötapaamisiaan, jotka ovat kaikille avoimia.
Tutkimustehtävä ja toteutus
Tutkimuksella pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
- Mitä blogien ja neuletapaamisten yhteisöllisyys merkitsevät käsityöbloggaajalle?
- Mitä blogi merkitsee käsityöbloggaajalle?
- Mitä neuletapaamiset merkitsevät käsityöbloggaajalle?
Tämä tutkielma on kvalitatiivinen fenomenografinen tutkimus, jossa on käytetty narratiivien analyysiä. Edellisissä tutkimuksissa aineisto on rajattu neuleblogeihin, joiden aiheet painottuvat neulomiseen. Tässä tutkimuksessa blogeja rajattiin käsittämään vain käsityöblogeja yleensä ja tutkimukseen osallistui 16 käsityöbloggaajaa, joista jokaisella on omanlaisensa käsityöblogi. Yhdistävänä tekijänä näillä bloggaajilla on halu kuulua kahteen yhteisöön: virtuaaliseen käsityöblogien yhteisöön ja kasvokkaiseen neuletapaamisten yhteisöön. Neuletapaamiset ovat syntyneet pääsääntöisesti blogien vaikutuksesta, eikä niitä ole toistaiseksi tutkittu. Vastaajat kirjoittivat vapaamuotoisesti käsityöblogin ja neuletapaamisten merkityksistä, joita tarkennettiin myöhemmin sähköpostihaastattelulla. Aineisto analysoitiin Atlas.ti – ohjelmaa apuna käyttäen.
Tulokset
Tutkimukseen osallistui yhteensä 16 käsityöbloggaajaa, jotka olivat iältään 23–47 – vuotiaita naisia. Ensimmäinen käsityöblogi oli perustettu vuonna 2003 ja viimeisin vuonna 2009. Blogeja perustettiin monista syistä, esimerkiksi käsitöiden dokumentointiin ja yhteydenpitoa varten. Yhteyttä pidettiin perheeseen ja ystäviin, mutta myös muihin bloggaajiin. Muihin bloggaajiin ollaan yhteydessä esimerkiksi erilaisten tempausten tai vaihtojen kautta sekä lukemalla muita blogeja ja jättämällä kommentteja. Käsityöblogien yhteisöä kuvailtiin muun muassa tiiviiksi, ahkeraksi, lahjakkaaksi, positiiviseksi, idearikkaaksi ja innokkaaksi, mikä mahdollistaa onnistuneet tempaukset. Osallistuminen on stressitöntä ja syyllistämätöntä, ja jokainen voi itse päättää sitoutumisensa tason. Yhteisöltä saa tukea, samanmielistä seuraa ja samanhenkisiä juttuja. Toisaalta yhteisöä pidettiin hajanaisena ja keskinäisen kehun ilmapiiriä pidettiin ärsyttävänä eikä kritiikkiä juuri anneta.
Vastauksista nousi esille myös käsityömaailman uusin yhteisö Ravelry, missä harrastajat voivat pitää kirjaa omista käsitöistään, etsiä uusia ideoita sekä pitää yhteyttä muihin harrastajiin ympäri maailman erilaisissa ryhmissä. Ravelry on muuttanut monien bloggaajien blogin merkitystä erityisesti dokumentointipaikkana, sillä Ravelryn kautta töiden, projektien, dokumentointi on paikoin helpompaa kuin blogissa. Aineistoni bloggaajien suhtautuminen Ravelryyn on kahtia jakautunutta. Toisaalta Ravelry koetaan yhteisöä yhdistävänä ja laajentavana sen kansainvälisyyden vuoksi, mutta toisaalta myös kuppikuntamaisena ja blogien vaihtoehtona. Erityisesti Ravelryyn kuulumattomat pitivät Ravelryä syynä monien blogien hiljentymiseen.
Neuletapaamiset on löydetty blogien ja muiden internetyhteisöjen, kuten IRC, kautta. Osa vastaajista meni neuletapaamisiin löydettyään tiedon muista blogeista, toiset houkutteli mukaan joku toinen tapaamisissa käynyt. Lähes kaikkien vastaajien vastauksissa korostui neuletapaaminen sosiaalisena tapahtumana. Neuletapaamiset tuovat vastaajien mukaan yhteen samanhenkisiä ihmisiä lähiseuduilta: käsityönharrastajille ei tarvitse selitellä omaa harrastuneisuuttaan. Erityisesti perheelliset kokivat tapaamiset omana aikana, jolloin saa keskittyä vain käsitöihin.
Blogien ja neuletapaamisten yhteisöllinen merkitys käsityöbloggaajalle
Käsityöbloggaajat kuuluvat siis blogien yhteisöön, mutta myös neuletapaamisten yhteisöön. Vastauksista oli selkeästi aistittavissa, että nämä yhteisöt tukevat toisiaan eikä kummastakaan yhteisöstä haluta jättäytyä pois. Myös Joensuun (2007, 64) tutkimuksen mukaan tutkittavat kokivat kuuluvansa internetissä toimiviin yhteisöihin ja suosituin muoto on oman, samalla paikkakunnalla asuvan kaveriporukan yhteydenpito internetin välityksellä. Myös toisella paikkakunnalla asuvan kaveriporukan välistä verkon kautta tapahtuvaa viestintää pidettiin tärkeänä. Osa tämän tutkimuksen bloggaajista kertoi, että he olivat tutustuneet osaan tapaamisissa käyviin ihmisiin ensin blogien kautta.
Käsityöharrastajan on siis mahdollista hankkia tietoa kahdesta yhteisöstä: virtuaalisesta ja kasvokkaisesta, reaalimaailman yhteisöstä. Virtuaaliyhteisössä harrastajan on mahdollisuus pitää yhteyttä muihin saman alan yhteisöihin, ulkopuolisiin yhteisöihin sekä kansainvälisiin yhteisöihin. Käsityöblogien yhteisö vaikuttaisi olevan lähes samanlainen kuin historian harrastajien ja liveroolipelaajien eli larppaajien yhteisö, joskin näissä yhteisöissä reaalimaailman kasvokkaisen tapaamisen tarkoituksena on enemmän esitellä valmistuneita tuotteita ja eläytyä erilaisiin rooleihin. Yhteistä on käsityön yhteisöllisyys, joka ei välttämättä tarvitse konkreettista tilaa: harrastukseen liittyvät ongelmat ratkotaan yhdessä ja käsitöistä keskustellaan blogeissa ja muilla käsityön (tai historiaharrastajien ja larppaajien) internet foorumeilla. (Vartiainen 2007, 44–45.)
Käsityöblogit ja neuletapaamiset muodostavat yhtä aikaa samanlaiset, mutta hieman erilaiset yhteisöt: blogi kokoaa harrastajat maailmanlaajuisesti yhteen, mutta neuletapaamiset oman lähialueen harrastajia. Tapaamiset ovat selkeästi sosiaalisempia tapahtumia kuin blogeissa tapahtuva vuorovaikutus. Neuletapaamisten kasvokkainen yhteisöllisyys ja blogien virtuaaliyhteisöllisyys täydentyvät muodostaen yhdessä tärkeän harrastajien yhteisön.
LÄHTEET
Anttila, P. 1983. Prosessi vai produkti? Tutkimus käsityön asenteista ja arvopäämääristä. Kouluhallitus.
Anttila, P. 1993. Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet. Helsinki: WSOY
Joensuu, M. 2007. Nuorten internet-yhteisöt ja niiden merkitys nuorisotyön kannalta. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Sarja D. Opinnäytetyöt 5.
Kaukinen, L. K. 2004 Käsityöt institutionaalisina genreinä. Teoksessa T. Kupiainen (toim.) Käsillä tehty. Helsinki: Edita Prima. 15–27.
Kojonkoski-Rännäli, S. 1998. Ajatus käsissämme. Käsityön käsitteen merkityssisällön analyysi. Turun yliopiston: Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C; osa 109.
Lehtonen, H. 1990. Yhteisö. Tampere: Vastapaino.
Luutonen, M. 2004. Elämän mielekkyyttä – käsityö minän vahvistajana. Teoksessa S. Niemelä & M. Luutonen (toim.) Taitava ihminen – toimiva kansalainen. Helsinki: Kansanvalistusseura, 11–19.
Pöllänen, S. & Kröger, T. 2000. Käsityön erilaiset merkitykset opetuksen perustana. Teoksessa J. Enkenberg, P. Väisänen & E. Savolainen (toim.) Opettajatiedon kipinöitä, kirjoituksia pedagogiikasta. Joensuun yliopisto. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, 233–253.
Vartiainen, L. 2006. Virtuaaliyhteisöjen rooli käsityötaidon ja – tiedon hankkimisessa. Tutkimus live-roolipelaajien ja historiaharrastajien tiedonhankinta-keinoista käsityöllisessä prosessissa. Käsityötieteen lisensiaattitutkimus. Joensuun yliopisto.
Vartiainen, L. 2007. Virtuaaliset ympäristöt käsityötaidon oppimisessa. Teoksessa P. Seitamaa-Hakkarainen & co. Käsityötieteen ja käsityömuotoilun sekä teknologiakasvatuksen tutkimusohjelma Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksessa. Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia. Joensuun yliopisto. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos, 44–45.
Kommentit