Tämä syksy on selkeästi vaikuttanut käsitöiden tekoon: kaikki muut työt haittaavat suunnattomasti tekemistä. Tilannetta ei lainkaan helpota kahden kaupungin välillä ravaaminen viikoittain ja se, että kotona ehtii oikeastaan olla vain pari päivää. Samalla pitäisi suorittaa 4op ja opinnäytetyö, että olisin marraskuun alussa täysin vapaa aloittamaan työt.
Viikkojeni kohokohta on ollut vetämäni Punainen lanka - neuletapaamiset. On ollut hienoa huomata, kuinka muutkin nauttivat yhdessä tekemisestä taitoon katsomatta ja kuinka porukka miettii, miten toimintaa saataisiin jatkettua kun en itse enää pysty olemaan täysin vastuussa toiminnasta.
Illoissa olen yleensä opettanut jotain uusia tekniikoita, kuten onteloneulosta, konttineulosta ja kirjovirkkausta. Yhden kerran aiheena oli erilaiset kantapäät ja sitä varten ajattelin tehdä näytekappaleet parista erilaisesta kantapäästä. No, eihän se ihan vain näytekappaleeksi jäänytkään. Tässä siis se OHO! - osuus, eli Se Alkoi Kantapäästä - sukat.
Puikot 3 mm, lankoina oranssi Gjestalin Maija, violetti Vuorelman Veto, keltainen Novitan Wool ja pinkit Novitan Nallet (toinen aloevera-versio). Kantapää on Ullan tiimalasi. Sukkien ainoa ongelma on lyhyt varsi: se ei jotenkaan sovellu tiimalassikantapään kanssa, sillä sukat tuntuvat lähtevän jalasta vähän turhan helposti. Toisaalta, kun käyttää sukkia normisukkien kanssa niin ihan hyvin pysyy jalassa.
Yksi kyhäilykin valmistui - itseasiassa jo useampi viikko sitten. Jostain syystä valokuvaaminen jäi tekemättä ja lämpimän syksyn vuoksi ovat lähinnä pyörineet olohuoneen sohvannurkassa.
Kainuun kukkalapaset II on ihan perinteinen malli, ilman mitään ihmeempää soveltamista. Vaihdoin tosin kukkien värit niin, että punaista tuli enemmän. Varteen tein peruspunokset. Viime kerralla lapasista tuli hieman pienet, joten vaihdoin 3 mm puikkoihin ja nyt ne mahtuvat kunnolla. Lankana perinteinen Paksu Pirkkalanka, ja tumman sinistä piti käydä ostamassa yksi vyyhti lisää kun meinasi loppua juuri ennen toisen lapasen kärkikavennuksia tuo lanka, ja koska värilankojakin taas jäi, niin varmaan täytyy kolmannetkin lapaset laittaa tulemaan. Haaveilin kyllä että olisin ostanut valkoista lankaa pohjalangaksi, mutta tummia versioita nyt tulee - kunhan keksin että kenelle...
Sitten se ikuisuusprojektinkaltainen valmiste.
Mikähän siinä onkin että toisista töistä vain meinaa tulla ikuisuusprojekteja, vaikka tämäkin oli loppujen lopuksi helppo ja simppeli. Toisaalta työ osoitti sen, että palmikkoa en ole turhan paljon tehnyt, ja siksi tuo keskiosan palmikko on epämääräisen kokoista... Niin, mutta siis mitkä nämä ovat? no nehän ovat jooga-sukat. Niissä ei ole kantapäätä eikä kärkeä, joten soveltuvat (kuulema) oikein hyvin joogaan. Lähtivät siis ystävälle, jota en ole nähnyt tammikuun jälkeen kuin ehkä kerran. Lankana pinkki aloevera-nalle, puikot 2.5 mm. Mallineule on Novitan sukkalehdestä. Piti vain hieman pienentää mallia, kun ystäväni on hyvin pienikenkäinen... Mutta tärkeintä, että olivat mieluisat. Myös moni muu tuntui innostuvan tämän tyyppisistä sukista...
No mitäs nyt sitten? Muuttotouhuja, opparitouhuja, reissutouhuja... Ravelryn jono kasvaa, eikä malttaisi jäädä odottelemaan että milloin edelliset työt ovat valmiina. Koukulle kuitenkin hyppäsi Lakupekka-patalappuja, ja olen jatkanut jälleen keväällä aloittamiani polvi-baijerilaisia. Jospa nekin valmistuisivat - hidasta vain meinaa olla.
Aurinkoista syksyä kaikille!
Kommentit