Voi mahoton. Käsityön maailma on nyt 10-vuotias! Joku muukin blogi täytti pyöreitä tässä hetki sitten ja piti ryhtyä tietenkin tarkistamaan, että paljonkos tämä oma blogi onkaan. 5.2.2006 kirjoittelin tänne ensimmäisen kerran. Silloinhan blogi oli nimeltään Käsityöopiskelijan maailma, kun kerta käsityötiedettä opiskelin. 

Loppupeleissä asiat eivät ole juuri muuttuneet. Toki nyt sivupohjat useampaan otteeseen, mutta muutoin blogi on pysynyt aika rehellisenä käsityöblogina. Tämä blogi on minulle rakas, vaikka päivitysvälit ovat välillä olleet vähän pitkähköjä ja usein mietin että pitäisikö tehdä jotain pieniä välitöitä, että tulisi päivityksiä. Tai esitellä keskeneräisiä. 

Itse kai tässä on tullut muututtua enemmänkin. Tässä ajassa olen ehtinyt opiskella kaksi ammattia, asua kolmella paikkakunnalla kuudessa asunnossa, mennyt naimisiin. Lankavarasto on kasvanut suureksi (jos vertaa vaikkapa tämän postauksen kuvaan) ja ehkä sisältökin on muuttunut monipuolisemmaksi. Tietysti isoin muutos on tapahtunut iässä, kun blogin aloittamisen aikoihin olin vielä alle 20-vuotias, olen nyt vielä hetken alle 30-vuotias (ja siinä on taas eroa kerrakseen).

Olen pohjimmiltani hyvin nostalgian-haluinen ihminen, ja hyvin mielelläni muistelen vanhoja (siis sellaisia muistoja nyt ehkä kuitenkin). Täytynee siis jotain muistoja kirjoittaa ylös tännekin.

Ajatus bloggaamisesta lähti aikanaan opiskelupaikkakunnalle muuttaessani. Olin ensimmäistä kertaa aikalailla yksin ja vieraassa paikassa ja 450 km päässä perheestä ja uudesta poikaystävästä. Silloin ryhdyin kirjoittamaan blogia ajatuksistani (ja tietenkin näin jälkikäteen ne kaikki ajatukset lähinnä naurattavat - ihan niinkuin vanhat päiväkirjat yleensäkin!). Muistan, kuinka löysin paikalliselta Tokmannilta ihanan väristä lankaa ja virkkasin siitä kolmiohuivin (oli silloin varsin muodissa - niitä taisivat tehdä kaikki!). Silloin pääti perustaa blogin käsitöitä varten. Ja siitä alkoi neuloosin tie. Olen kyllä aina ollut käsityöihminen, mutta tuo huivi teki minusta Käsityöihmisen (jos ymmärrät mitä tarkoitan). Äiti on aina kertonut siitä, kuinka mielummin aina värkkäsin asioita ennemmin kuin leikin. Muistissa on hyvin ensimmäinen vanukirjailukokeiluni - ihan omasta päästä sekin tietenkin.

Bloggaamisen huippukohtia ovat olleet ihmiset. En ole tavannut kovinkaan montaa bloggaajaa, mutta monet nimet ovat tulleet tutuksi "urani" aikana. Muistan eräällä Helsingin reissulla, kuinka eräässä lankakaupassa tunnistin erään bloggaajan miehen ja sen jälkeen itse bloggaajan. Tuntui kuin olisin nähnyt julkkiksen! En tietenkään viitsinyt mennä puhumaan hänelle, mutta tapaus on jäänyt mieleen :D

Blogi on ollut myös apuna gradun ja opinnäytetyön teossa. 

Blogikriisi iski silloin, kun Vuodatuksen ongelmien vuoksi hyvä osa blogin kuvista katosi. Silloin mietin, kuinka blogia jatkaisin. Sen jälkeen olen säännöllisesti miettinyt alustan vaihtoa, mutta myös nimenvaihtoa. Suoraan sanottuna en ole vieläkään ihan varma, mitä teen. Joskus mietin, että saisiko blogi enemmän lukijoita, jos vaihtaisin alustaa, mutta toisaalta en ole koskaan kaivannut suurta julkisuutta blogini kanssa. Olen kyllä iloinen jokaisesta kommentista jonka saan! 

Tämä asia on tietysti vahvasti läsnä kun pohdiskelen blogin tulevaisuutta. Välillä mietin instagrammiinkin siirtymistä, mutta oma tilini tuli vähän työpainotteisemmaksi. Ja käyttäjänimi oli jo viety. Eli blogin puolella jatketaan. Haaveissa on, että myös tilkkutöitä tulisi nyt ehkä enemmän - yksi malli jo kovasti polttelee mielessä. Haaveilen edelleenkin saavani joskus valmiiksi aloittamani ryijyn. Ja ehkä tuota lankavarastoa pitäisi vähän vähentää. Nythän tuo paaston aika taas alkaa, niin voisi pitäytyä lankapaastossakin ja lahjoittaa töitä hyväntekeväisyyteen. Katsotaan, katsotaan!

Hui kun tuli nyt pitkä vuodattelu. Eikä yhtään kuvaakaan tullut. Jotain arvontaakin voisi pystyyn laittaa, mutta ehkä tällä kertaa ensin mietin sen paketin. Pysy siis kanavalla :) Kohta muuten olisi taas jotain valmistakin tulossa esittelyyn. Niistä sitten lisää tuonnempana!