No niin. Olin tuossa vapun aikoihin tuolla Helsingin suunnalla vierailulla, kilometrejä koko pidennetyn viikonlopun aikana tuli sellaiset 950 km, eli melkein Suomen päästä jalkoihin :)
Helsingissä sitten piti tietenkin shoppailla. Olin ottanut ylös paikallisia käsityöliikkeitä, ja tietenkin lappu jäi kotiin. Muistin kuitenkin Menitan, joten pienen osoitteen haun jälkeen löysin paikalle hetken paikan päällä harhailtuani. Häpeäkseni täytyy tunnustaa että mukaani tarttui ainoastaan kaksi vyyhtiä sukkalankaa, tarjouksessa sekin. Niin ihania kaikkia siellä olikin, mutta ikävä realisti sisälläni ilmoitti etten tarvitsisi puoliakaan himoitsemistani langoista. Sitten kun olen iso ja minulla on paljon rahaa, menen sinne takaisin ja ostan mahdollisimman paljon lankaa :P

Käsityöt eivät ole nyt juurikaan edistyneet, myönnän sen. Huivia olen neuloskellut aina silloin tällöin, ja olenkin jo hieman voiton puolella (n. 5 cm yli keskikohdan...). Päätimme luokkalaisten kanssa tehdä isoäidin neliöistä peiton eräälle luokkalaisellemme, joka saa ihan näinä päivinä lapsen. Olen sitten omaa osuuttani noista neliöistä virkkaillut ja lupasin tänään päätellä omani...
Kangaskauppaan pitäisi suunnistaa hakemaan kangasta siihen isoäidille tarkoitettuun putkityynyn päälliseen, mutta se taitaa jäädä ensi viikkoon.
Teemme koulussa eräällä kurssilla koskettelukirjoja 5-7-vuotiaille näkövammaisille lapsille. Ryhmämme kirja onkin peli, ja se on todella hieno. Nyt vain pitäisi tehdä se peli loppuun asti ja portfoliokin siitä pitäisi vääntää, torstaina on palautus. Onhan tässä tätä aikaa...

Perinteiseen tapaan esittelen teille jonkin tuotoksistani.
76418.jpg
Tämän tyynyn tein alusta alkaen itse. Virkkailin tuon etuosan joskus kauan, kauan sitten ja päätin tehdä siitä vielä jonain päivänä tyynyn. No, sitten viime jouluna keksin, että antaisin tuon tyynyn rakkaalle ystävälleni syntymäpäivä lahjaksi. Ja ei kun tuumasta toimeen (ystäväni syntymäpäivä on välittömästi joulun jälkeen...). Täytin itse tyynyn tyynyliinan sisään ja sitten ompelin tuon mustan tyynyliinan poikaystäväni äidin vanhalla uskollisella. Liinan ompelin sitten käsin lopuksi. Tyynyn takana on vetoketju, mutta jälleen kerran onnistuin valitsemaan liian lyhyen vetoketjun, joten tyynyn tunkeminen sisään oli työn ja tuskan takana. Lopputulos oli kuitenkin varsin hieno, mutta edestä päin tuo näyttää ihan loistavalta. Ystäväni ainakin tuntui pitävän siitä :)