Ystäväpariskunta sai esikoisensa huhtikuussa. Saimme tietää varsin ajoissa Pokkarin tulosta, ja samalla tietysti ryhdyin suunnittelemaan kaikkea pientä ihanaa pienelle. Vauvanpeitot ovat olleet viime aikoina automaattisesti tekolistalla vauvauutisten jälkeen, ja niin oli tälläkin kertaa. Pöllöpeitto tuntuu edelleen hieman kuluneelta, joten päätin vaihtaa taktiikkaa. Etenkin kun löysin täsmälleen oikean sävyistä vihreää.

Idea peittoon lähti tästä peitosta. Peiton kommenteissa oli hieman osviittaa ohjeeseen, mutta lopulta tein ihan omalla ohjeella. Eli laskeskelin tiheyksiä ja pohdin sopivaa kokoa. Etsiskelin sopivaa mallineuletta, kun alkuperäisessä käytetty malli olikin maksullinen enkä viitsinyt vinguttaa ukon mastercardia. Siispä valitsin helpommin saatavan kirjoneulemallin Dropsilta.

Koska kyse oli näinkin suuresta kirjoneuleesta, päätin neuloa peiton suljettuna neuleena. Edessä oli tietenkin jossain vaiheessa aukileikkaus. Onneksi oli hyvä ohje tähän steekkaukseksikin kutsuttuun tekniikkaan (pakko tosin oli tehdä ensin kokeilu - olihan kyse aika isosta jutusta). Virkkasin siis reunuksen silmukoihin ja leikkasin auki. Oli lopulta aika helppo homma.

peitto1.jpgpeitto3.jpg

Neuloin reunoihin vielä keltaisella samanlaiset reunat ja päälle vielä rapuvirkkauksella reunat. Ja valmista tuli. Meikälälisittäin vielä aika nopeastikin.

peitto7.jpgpeitto6.jpgpeitto4.jpg

Lankana siis Novitan Nalle, puikot 4 ja 4.5 mm sekä 3 mm koukku. Lankaa meni jokaista väriä piirun verran alle 2 kerää. 

Tykkään lopputuloksesta, mutta silti pari asiaa jäi häiritsemään. Reunus. Siihen tuli liikaa silmukoita. Huomasin sen vasta kun pesin peiton ja asettelin sen pingottumaan. Vaikka olin kuinka yrittänyt katsoa ettei näin kävisi. Ensi kerralla täytyy siis kiinnittää tähän asiaan enemmän huomiota... Apilakuvio. Olisin niin halunnut kuvion kulkemaan koko peiton ympäri ja käytinkin pari päivää siihen että suunnittelin kuinka kuvio voisi kääntyä kulmissa silleen siististi. En keksinyt. Jäi tekemättä. Ensi kerralla sitten.

Mutta tulihan siitä silti aika kiva. Taidan ruveta tekemään heti toista. Tai no, en ihan heti: innostuin tekemään ystävännauhoja. En niitä ihan perinteisiä, vaan vähän erillaisempia. On muuten aika addiktoivaa hommaa - ärsyttävääkin, mutta addiktoivaa. Toivottavasti olisi kohta jotain esiteltävääkin.