Kilpisjärveltä ajelimme sitten Oulun kautta Ylikiiminkiin vanhempieni mökille. Mökillä odotti 3 iloista veljenlasta sekä 150-vuotiaat kangaspuut, joihin oli tarkoitus laittaa 80 cm leveät ja 10 m pitkät mattoloimet noiden parin päivän aikana.

Pari päivää siihen lopulta meni, kun selvittelin puiden toimintatapaa ja kävin välillä leikkimässä malttamattomien lasten kanssa. Toisaalta Aaro kohta 6vee oli kovasti apuna ainakin loimen pyörittämisessä tukille ja oli kovin innoissaan "paukuttamisesta" :)

Kangaspuut ovat hyvin hankalassa tilassa, sillä ensinnäkin katto on osaltaan viisto ja puut ovat huoneen nurkassa niin, että ikkuna vaikeuttaa kuvaamista. Hankala se  on myös siksi, ettei sitä ikkunaa saa oikein auki. Siellä on vähän kuuma, mutta viikonloppuna kun kävin korjailemassa muutamia sidontoja, olisin oikein mielelläni jäänyt kutomaan lisääkin. Sini-valkoinen matto siihen nyt näyttäisi ensimmäisenä tulevan :)

Samalla reissulla valmistui myös kesähattu kummitytölle Ennille.

Ohje sekoitus kahdesta Novitan kesä 2006 - lehdestä löytyneestä virkatusta hatusta: Toisessa ei ollut lieriä, mutta mukava malli muuten, ja toisessa mallissa oli lieri, joskin eri lanka. Hyvin tuo yhdistäminen kuitenkin onnistui, vaikka ihmettelin suunnattomasti lierittömän hatun kokoa. Katseltuani lasten pään kokoja pienemmän koon piti olla 3-vuotiaalle ihan sopiva. Piposta tuli kuitenkin minulle sopiva, jos en olisi jättänyt kerroksia tekemättä. Lankana Kotiväki ja koukku 2 mm. Olisin halunnut tehdä tämän hatun pinkimmästä puuvillalangasta ja sellainen löytyikin lankalaatikoista. Otin langan olohuoneeseen ja kun istahdin seuraavan kerran alas ajatuksena ryhtyä virkkaamaan, ei lankaa löytynyt yhtään mistään. Harmitti, mutta otin langaksi sitten tuon Kotiväen. Reissusta palattuamme ja siivottuani löysin tuon pinkin langan. Täytynee siis virkata toinenkin hattu :) Mutta Enni halusi hattuunsa vielä punaisen kukan ja kun mökiltä sattui sellaista löytymään, virkkasin vielä koristeeksi kukkasen. NEiti vaikutti kovin tyytyväiseltä :)

Ylikiimingistä matkamme jatkui Ylivieskan kautta Seinäjoelle mieheni mumman luokse, josta matkasimme navigaattorin "lyhyin reitti" - reittiä Saloon. Mieheni alkoi jo tympääntyä jatkuvaan kääntymiseen ja pieniin teihin, mutta itse tykkäsin kovasti ajella pieniä mutkaisia teitä kauniiden pienten kylien läpi. Salossa ei tullut tehtyä niinkään käsitöitä, mutta ruokablogiin liittyen siellä tapahtui enemmänkin (siellä on muutenkin lyhyesti jotain reissun ruokapuolesta) ;)

Sopivasti Salossa kun oltiin, niin pitihän sitä Turkuunkin suunnata ja Keskiaikamarkkinoille suuntasimme kulkumme. Kamerasta ei löytynyt oikein mitään aiheeseen sopivaa kuvaa, niin näytän vain mitä sieltä löysin:

Nauravan lampaan pöydän ääressä tuli vietettyä pieni tovi. Koko sen ajan pidin kädessäni tätä merinotopsia ja lopulta jouduin toteamaan, että pakko se on kotiin viedä. Mukaan lähti myös polyamidi-lisä. Toiselta pöydältä mukaan lähti parsintasieni. Hiplasin samalla pöydällä olleita lautanauha-lautoja, mutta ehkä onneksi otin tuon sienen: kotiin päästyämme miehen villasukissa oli jo toinen reikä. Pääsimpä sitten heti testaamaan sienen. Aika pieni se on, mutta kyllä sen avulla pieniä reikiä paikkaa hyvin :)

Turusta ja Salosta matka jatkuikin sitten Helsinkiin, mutta siitä lisää myöhemmin... :)